Mitä ovat oppimisvaikeudet?
Erityiset oppimisvaikeudet voidaan jaotella ongelmiksi kielen, lukemisen, laskemisen tai tarkkaavaisuuden alueilla sekä motoriikan ja tunne-elämän häiriöihin liittyviin vaikeuksiin. Oppimisvaikeuksiin saattaa liittyä myös psyykkisiä häiriöitä. Mikään oppimisvaikeus ei kuitenkaan johda väistämättä psyykkisiin häiriöihin, vaan psyykkiset häiriöt ovat aina seurausta monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Oppimisvaikeuksien varhaisella diagnosoinnilla ja tunnistamisella on lapselle, hänen perheelleen sekä yhteiskunnalle suuri merkitys, koska oppimisvaikeuksiin liittyvillä ongelmilla on tapana kasaantua. Tämä heikentää yleisten valmiuksien ja taitojen tasoa sekä vaikuttaa koulu- ja kouluttautumismotivaatioon. Lisäksi oppimisvaikeudet vaikuttavat lapsen kokemukseen itsestä oppijana sekä luottamukseen omista mahdollisuuksista. On myös tärkeää tiedostaa keinot, joilla oppimisvaikeuksista koituvat haitat voidaan minimoida. Lapsen ja hänen läheistensä usko lapsen mahdollisuuksiin ehkäisee syrjäytymistä.
Osa oppimisvaikeuksista on seurausta heikosta opiskelumotivaatiosta tehottomista opiskelutottumuksista tai emotionaalisista ongelmista, osa on taas seurausta aivojen poikkeavasta toiminnallisesta järjestäytymisestä, joka ilmenee häiriöinä kognitiivisessa toiminnassa. Erityiset oppimisvaikeudet ovat juuri seurausta tästä aivojen poikkeavasta toiminnallisesta järjestymisestä. Erityisiä oppimisvaikeuksia ei voida poistaa eikä yleensä lieventääkään. Ainoa mitä voidaan tehdä, on niiden seuraamusten minimointi. Minimoiminen edellyttää kaikkien oppimis- ja oppimismotivaatiota tukevien opetus- ja kuntoutuskäytäntöjen kehittämistä.
Neurokognitiivisten häiriöiden luokittelun vaikeutena on se, että ne harvoin muistuttavat kovin läheisesti toisiaan edes diagnostisen ryhmän tai alaryhmänkään sisällä. Toinen diagnosointiin liittyvä vaikeus on, että on vaikea vetää rajaa kehityksellisen neurokognitiivisen häiriön ja "normaalin" poikkeavan heikon taidon välillä.Lähteenä käytetty teosta Lyytinen, H., Ahonen, T., Korkman, M., & Riita, T. (toim.) 2002. Oppimisvaikeudet. Neuropsykologinen näkökulma. Juva: WSOY